1Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat käyneet niin hämäriksi, ettei hän enää kyennyt näkemään, hän kutsui luokseen Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Tämä vastasi hänelle: ”Tässä olen.”
2Iisak sanoi: ”Näethän, että minä olen tullut vanhaksi, enkä tiedä, milloin kuolen.
3Ota nyt aseesi, viinesi ja jousesi, ja lähde kedolle metsästämään minulle riistaa.
4Laita sitten minulle herkkuruoka, sellainen, jota rakastan, ja tuo se minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”
5Rebekka kuuli, mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle metsästämään tuodakseen riistaa isälleen,
6Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: ”Minä kuulin sinun isäsi sanovan veljellesi Eesaulle:
7’Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka. Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut Herran edessä ennen kuin kuolen.’
8Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä.
9Mene laumaan ja tuo sieltä minulle kaksi hyvää kiliä, niin minä laitan niistä isällesi sellaisen herkkuruuan, jota hän rakastaa.
10Vie se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”
11Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ”Veljeni Eesauhan on karvainen mies, minä taas olen sileäihoinen.
12Ehkä isäni tunnustelee minua ja pitää minua petkuttajana! Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta.”
13Hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Tulkoon se kirous minun päälleni, poikani! Kuuntele vain, mitä minä sanon, ja mene noutamaan kilit minulle.”
14Silloin Jaakob meni noutamaan kilit ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti.
15Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin.
16Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin ja paljaaseen kaulaan.
17Sitten hän antoi herkkuruuan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käsiin.
18Tämä meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!” Iisak vastasi: ”Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?”
19Jaakob sanoi isälleen: ”Minä olen sinun esikoisesi Eesau. Olen tehnyt niin kuin sanoit minulle. Nouse istumaan ja syömään riistaani, että voisit siunata minut.”
20Iisak vastasi pojalleen: ”Miten olet voinut löytää saaliin näin pian, poikani?” Jaakob vastasi: ”Koska Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni.”
21Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmäs, poikani, että voin tunnustella, oletko sinä poikani Eesau vai et.”
22Jaakob meni isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.”
23Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä Jaakobin kädet olivat karvaiset niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja niin Iisak siunasi hänet.
24Iisak kysyi vielä: ”Oletko sinä todella poikani Eesau?” Jaakob vastasi: ”Olen.”
25Sitten Iisak sanoi: ”Tarjoa minulle, että voin syödä poikani riistaa ja siunata sinut.” Jaakob tarjosi hänelle, ja hän söi. Sitten Jaakob toi Iisakille viiniä, ja tämä joi.
26Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi: ”Tulehan tänne ja suutele minua, poikani.”
27Jaakob meni isänsä luo ja suuteli häntä. Iisak tunsi hänen vaatteidensa tuoksun, siunasi hänet ja sanoi: ”Poikani tuoksu on kuin Herran siunaaman kedon tuoksu!
28Antakoon Jumala sinulle taivaan kastetta ja maan runsautta, yllin kyllin jyviä ja viiniä.
29Palvelkoot sinua kansat, kumartakoot sinua kansakunnat. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa, siunattu se, joka sinua siunaa.”
30Kun Iisak oli siunannut Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä Iisakin luota, hänen veljensä Eesau palasi metsästämästä.
31Hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: ”Nouskoon isäni syömään poikansa riistaa, niin että voit siunata minut.”
32Hänen isänsä Iisak kysyi: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen poikasi, sinun esikoisesi Eesau.”
33Silloin Iisak järkyttyi syvästi ja sanoi: ”Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin kaikkea, ennen kuin sinä tulit, ja siunasin hänet. Ja siunattuna hän myös pysyy.”
34Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän päästi kovan ja katkeran huudon ja sanoi isälleen: ”Siunaa minutkin, isäni!”
35Tämä vastasi: ”Veljesi tuli kavalasti ja vei siunauksesi.”
36Eesau sanoi: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi, onhan hän pettänyt minut jo kahdesti. Hän vei esikoisuuteni, ja nyt hän on vienyt minulta myös siunaukseni.” Eesau kysyi: ”Etkö ole lainkaan varannut siunausta minulle?”
37Iisak vastasi Eesaulle: ”Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja pannut kaikki hänen veljensä hänen palvelijoikseen sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä minä siis voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?”
38Eesau sanoi isälleen: ”Yksi siunausko sinulla vain on, isäni? Isä, siunaa myös minut!” Ja Eesau alkoi itkeä äänekkäästi.
39Hänen isänsä Iisak vastasi: ”Vailla maan runsautta on sinun asuinsijasi, vailla taivaan kastetta.
40Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä särjet hänen ikeensä niskaltasi.”
41Eesau alkoi kantaa Jaakobille kaunaa siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli tämän siunannut. Eesau ajatteli sydämessään: ”Kohta tulee aika surra isääni, ja silloin minä tapan veljeni Jaakobin.”
42Rebekalle kerrottiin hänen vanhemman poikansa Eesaun puheista. Silloin hän kutsui luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ”Tiedätkö, että veljesi Eesau lohduttautuu sillä, että aikoo tappaa sinut.
43Kuule siis, mitä sanon, poikani: Lähde pakoon veljeni Laabanin luo Haaraniin.
44Asu hänen luonaan jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu.
45Kun veljesi viha sinua kohtaan on lauhtunut ja hän on unohtanut, mitä olet hänelle tehnyt, minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä!”
46Rebekka sanoi Iisakille: ”Minä olen kyllästynyt elämääni heettiläisnaisten tähden. Jos myös Jaakob ottaa vaimon heettiläisistä naisista, tämän maan tyttäristä, sellaisen kuin nämä, niin miksi minä eläisin?”