1Herra piti Saarasta huolen, niin kuin oli sanonut, ja teki hänelle niin kuin oli puhunut.
2Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille tämän vanhoilla päivillä pojan juuri siihen aikaan, josta Jumala oli hänelle puhunut.
3Pojalleen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Abraham antoi nimen Iisak.
4Hän ympärileikkasi poikansa Iisakin kahdeksan päivän ikäisenä, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.
5Abraham oli sadan vuoden ikäinen, kun hänen poikansa Iisak syntyi.
6Saara sanoi: ”Jumala on saanut minut nauramaan. Jokainen, joka kuulee tästä, nauraa minun kanssani.”
7Hän sanoi vielä: ”Kuka olisi voinut sanoa Abrahamille, että Saara tulee imettämään lapsia? Kuitenkin minä olen nyt synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään!”
8Poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham laittoi suuret pidot sinä päivänä, jona Iisak vieroitettiin.
9Kun Saara näki, että poika, jonka egyptiläinen Haagar oli Abrahamille synnyttänyt, ilvehti,
10hän sanoi Abrahamille: ”Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä tuon orjattaren poika ei saa periä yhdessä poikani Iisakin kanssa.”
11Abraham piti tätä puhetta hyvin pahana poikansa Ismaelin tähden.
12Mutta Jumala sanoi Abrahamille: ”Älä pahastu poikasi ja orjattaresi tähden. Kuuntele Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä vain Iisakin jälkeläisiä kutsutaan sinun jälkeläisiksesi.
13Mutta myös orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hänkin on sinun jälkeläisesi.”
14Varhain seuraavana aamuna Abraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille. Hän pani ne tämän olalle ja lähetti hänet ja pojan menemään. Haagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa.
15Kun vesi loppui leilistä, Haagar jätti pojan pensaan alle
16ja meni istumaan toisaalle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: ”En halua nähdä pojan kuolemaa.” Istuessaan siellä hän alkoi itkeä ääneen.
17Jumala kuuli pojan äänen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille: ”Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä hän on.
18Nouse, auta poika ylös ja pidä hänestä lujasti kiinni, sillä minä teen hänestä suuren kansan.”
19Ja Jumala avasi Haagarin silmät, niin että Haagar huomasi vesikaivon. Hän meni, täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.
20Jumala oli pojan kanssa. Poika kasvoi ja asui autiomaassa, ja hänestä tuli jousimies.
21Hän asui Paaranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.
22Siihen aikaan Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol sanoivat Abrahamille: ”Jumala on kanssasi kaikessa, mitä sinä teet.
23Vanno siis nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minulle, et suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan osoitat uskollisuutta minulle ja maalle, jossa asut muukalaisena, niin kuin minä olen sinulle osoittanut.”
24Abraham sanoi: ”Minä vannon.”
25Abraham kuitenkin nuhteli Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat ottaneet häneltä väkivalloin.
26Mutta Abimelek vastasi: ”En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et sinä itsekään ole siitä minulle kertonut, enkä minä ole kuullut siitä ennen kuin tänään.”
27Silloin Abraham otti lampaita, vuohia ja nautakarjaa ja antoi Abimelekille, ja he tekivät keskenään liiton.
28Sitten Abraham asetti erilleen laumasta seitsemän lammasta.
29Abimelek sanoi Abrahamille: ”Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet asettanut erilleen?”
30Abraham vastasi: ”Sinun on otettava minulta vastaan seitsemän lammasta todistukseksi siitä, että minä olen kaivanut tämän kaivon.”
31Sen vuoksi paikalle annettiin nimi Beerseba, koska he vannoivat siellä toisilleen valan
32ja tekivät siellä liiton. Sen jälkeen Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol palasivat filistealaisten maahan.
33Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siellä avuksi Herran, ikuisen Jumalan, nimeä.
34Ja Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.