1Kun ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, Loot istui Sodoman portilla. Nähdessään heidät Loot lähti heitä vastaan ja kumartui kasvoilleen maahan
2ja sanoi: ”Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Voitte nousta varhain aamulla ja jatkaa matkaanne.” He sanoivat: ”Ei, vaan me yövymme torilla.”
3Mutta Loot pyysi heitä hartaasti. Niin he lähtivät hänen mukaansa ja saapuivat hänen taloonsa. Hän valmisti heille juhla-aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.
4He eivät olleet vielä käyneet makuulle, kun Sodoman kaupungin miehet, nuoret ja vanhat, koko kansa joka taholta, piirittivät talon.
5He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: ”Missä ovat ne miehet, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos luoksemme, että voimme yhtyä heihin.”
6Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä.
7Hän sanoi: ”Minä pyydän, veljeni, älkää tehkö niin pahoin.
8Minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät ole maanneet miehen kanssa. Minä tuon teille heidät. Tehkää heille mitä hyväksi näette. Älkää vain tehkö näille miehille mitään, sillä he ovat tulleet minun kattoni alle.”
9Mutta miehet vastasivat: ”Pois tieltä!” He sanoivat vielä: ”Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena ja on kuitenkin olevinaan tuomari. Nytpä me pitelemme sinua pahemmin kuin heitä.” Sitten he kävivät rajusti tuon miehen, Lootin, kimppuun ja rupesivat murtamaan ovea.
10Silloin enkelit ojensivat kätensä, vetivät Lootin luokseen huoneeseen ja sulkivat oven.
11He sokaisivat talon ovella olevat miehet pienimmästä suurimpaan, ja nämä etsivät ovea väsyksiin asti.
12Enkelit sanoivat Lootille: ”Vieläkö sinulla on ketään täällä, tässä kaupungissa, vävyä, poikiasi, tyttäriäsi tai muita omaisia? Vie heidät pois tästä paikasta,
13sillä me hävitämme tämän paikan! Herra lähetti meidät hävittämään sen, sillä Herran eteen on tullut kova valitushuuto sen asukkaista.”
14Silloin Loot meni puhumaan vävyilleen, jotka aikoivat naida hänen tyttärensä, ja sanoi: ”Nouskaa ja lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin.” Mutta vävyjen mielestä hän pilaili.
15Kun aamu sarasti, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: ”Nouse, ota mukaasi vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntien tähden.”
16Mutta Loot vitkasteli. Silloin miehet tarttuivat häntä sekä hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään kädestä, veivät heidät ulos ja jättivät kaupungin ulkopuolelle, sillä Herra tahtoi säästää heidät.
17Viedessään heitä ulos enkeli sanoi: ”Pakene henkesi edestä, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään koko tasangolla. Pakene vuorille, ettet tuhoutuisi.”
18Mutta Loot sanoi heille: ”Voi ei, herrani!
19Sinä olet ollut armollinen minulle, palvelijallesi, ja osoittanut suurta laupeutta pelastaessasi henkeni. En minä kuitenkaan kykene pakenemaan vuorille. Onnettomuus voi saavuttaa minut, ja minä voin kuolla!
20Näetkö tuon mitättömän pienen kaupungin? Se on niin lähellä, että voin paeta sinne. Salli minun paeta sinne, että jäisin eloon.”
21Enkeli sanoi hänelle: ”Hyvä. Minä teen tässäkin asiassa sinulle mieliksi enkä hävitä kaupunkia, josta puhuit.
22Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet päässyt sinne.” Tämän vuoksi kaupunki sai nimekseen Sooar.
23Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Sooariin.
24Silloin Herra antoi sataa luotaan taivaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle.
25Hän hävitti nämä kaupungit, koko tasangon sekä kaikki noiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden.
26Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.
27Abraham meni varhain aamulla paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä.
28Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko tasangon ja näki maasta nousevan savua, kuin polttouunin savua.
29Tuhotessaan lakeuden kaupungit Jumala muisti Abrahamia ja lähetti Lootin pois hävityksen keskeltä. Hän hävitti ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.
30Loot lähti Sooarista ja asusti molempien tyttäriensä kanssa vuorilla, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa. Hän asui luolassa tyttäriensä kanssa.
31Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: ”Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole miestä, joka voisi tulla luoksemme, kuten koko maassa on tapana.
32Tule, juotetaan isällemme viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla jälkeläisiä.”
33He juottivat sinä yönä isälleen viiniä, ja vanhempi meni ja makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli makaamaan ja milloin tämä nousi.
34Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: ”Minä makasin viime yönä isän kanssa. Juotetaan hänelle tänäkin yönä viiniä, että sinä voit mennä ja maata hänen kanssaan saadaksemme isämme avulla jälkeläisiä.”
35He juottivat sinäkin yönä isälleen viiniä, ja nuorempi meni ja makasi tämän kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli makaamaan ja milloin tämä nousi.
36Näin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaiksi isästään.
37Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab. Hänestä polveutuvat nykyiset mooabilaiset.
38Myös nuorempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi. Hänestä polveutuvat nykyiset ammonilaiset.