1Minulle tuli tämä Herran sana:
2”Sinä ihmislapsi! Näin sanoo Herra, Herra, Israelin maalle: Loppu! Loppu tulee maan neljälle äärelle.
3Nyt sinulle tulee loppu, ja minä päästän vihani valloilleen sinua vastaan. Minä tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja teen sinulle kaikkien iljetystesi mukaan.
4Sinä et saa sääliä silmissäni, minä en armahda sinua. Minä teen sinulle vaelluksesi mukaan, ja iljettävät tekosi tulevat keskellesi. Te tulette tietämään, että minä olen Herra.
5Näin sanoo Herra, Herra: Katso, tulee onnettomuus, erityinen onnettomuus!
6Loppu on tullut, loppu on tullut! Se on noussut kimppuusi – siinä se on!
7Kehä on kiertynyt umpeen sinun kohdallasi, maan asukas! On tullut aika, lähellä on se päivä – hämminki, ei ilohuutoa vuorilta.
8Aivan pian minä vuodatan vihani päällesi, tyhjennän sinuun suuttumukseni ja tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan. Minä annan kaikkien iljettävien tekojesi kohdata sinua.
9Minä en sääli enkä armahda. Minä teen sinulle vaelluksesi mukaan, iljettävät tekosi tulevat keskellesi. Te tulette tietämään, että minä, Herra, olen se, joka lyön.
10Nyt on se päivä, tuomion hetki on tullut. Vitsa kukkii, julkeus versoo.
11Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomalle. Mitään ei jää jäljelle heistä, heidän meluisista joukoistaan, poissa on heidän loistonsa.
12Se aika on tullut, se päivä on joutunut, älköön ostaja iloitko, älköön myyjä murehtiko, sillä viha kohtaa koko sitä joukkoa.
13Myyjä ei enää palaa myymälleen maalle, vaikka olisikin elävien joukossa, sillä näky koskee koko sitä joukkoa, se ei raukea. Ei kukaan, joka pysyy synnissään, voi varjella henkeään.
14Torviin puhalletaan, kaikki varustetaan, mutta yhtään sotaan lähtijää ei ole, sillä minun vihani kohtaa koko sitä joukkoa.
15Ulkona on miekka, sisällä rutto ja nälkä. Joka on kedolla, kuolee miekkaan; joka on kaupungissa, sen syövät nälkä ja rutto.
16Ne heistä, jotka pelastuvat, pakenevat vuorille kuin laaksojen kyyhkyset. Kaikki he valittavat, jokainen syntejään.
17Kaikki kädet herpoavat, ja kaikki polvet ovat kuin vettä.
18He kääriytyvät säkkeihin, kauhu valtaa heidät. Kaikkien kasvoilla on häpeä, kaikki ovat ajaneet päänsä paljaaksi.
19Hopeansa he viskaavat kaduille, heidän kultansa käy saastaiseksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. Eivät he voi tyydyttää niillä nälkäänsä eivätkä täyttää vatsaansa, sillä ne ovat saaneet heidät lankeamaan syntiin.
20Niistä tehtyjen korujen loistolla he ylpeilivät, ja niistä he tekivät inhottavat, iljettävät jumalankuvansa. Sen tähden minä teen ne heille saastaisiksi.
21Minä annan sen kaiken muukalaisten ryöstösaaliiksi, maan jumalattomien saaliiksi, ja he häpäisevät sen.
22Minä käännän kasvoni heistä pois, ja minun aarteeni häväistään: väkivaltaiset tulevat ja häpäisevät sen.
23Valmista kahleketjut, sillä maa on täynnä verivelkaa, ja kaupunki on täyttynyt väkivallasta.
24Minä tuon kansoista pahimmat, ja ne ottavat omikseen teidän talonne. Minä teen lopun mahtavien ylpeilystä, ja heidän pyhät paikkansa häväistään.
25Kun tulee ahdinko, he etsivät pelastusta, mutta sitä ei ole.
26Tuho tulee tuhon jälkeen, huhu huhun jälkeen. Profeetalta pyydetään näkyä; papilta katoaa opetus ja vanhimmilta neuvo.
27Kuningas murehtii, päämiehen valtaa kauhu, ja maan kansan kädet vapisevat pelosta. Minä teen heille heidän vaelluksensa mukaan ja tuomitsen heidät niin kuin he ovat tuominneet. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.”