1”Ja sinä, laula Israelin ruhtinaista valitusvirsi
2näillä sanoilla: ’Mikä naarasleijona äitisi olikaan leijonien joukossa! Se makasi nuorten leijonien keskellä, ja kasvatti pentujaan.
3Se sai suureksi yhden pennuistaan: siitä tuli nuori leijona, se oppi raatelemaan saalista, se söi ihmisiä.
4Kansat kuulivat siitä: se pyydystettiin niiden kuoppaan ja vietiin koukuista taluttaen Egyptin maahan.
5Kun emo näki, että aikaa kului ja toivo katosi, se otti toisen pennuistaan ja kasvatti siitä nuoren leijonan.
6Se käyskenteli leijonien keskellä, siitä tuli nuori leijona, se oppi raatelemaan saalista, se söi ihmisiä.
7Se hyökkäsi heidän palatseihinsa ja raunioitti heidän kaupunkinsa. Maa ja kaikki, mitä siinä on, kauhistui sen karjuntaa.
8Kansat hyökkäsivät sen kimppuun kaikkialta maakunnista ja levittivät sen yli verkkonsa. Se jäi kiinni niiden ansaan.
9Se pantiin koukkuihin ja kaularautoihin ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen. Se vietiin linnoituksiin, ettei sen ääni enää kuuluisi Israelin vuorille.
10Äitisi oli kuin veden ääreen istutettu köynnös viinitarhassa. Siitä tuli hedelmää kantava ja tuuheaoksainen runsaan veden voimasta.
11Siihen tuli vahvoja oksia hallitsijoiden valtikoiksi. Sen runko kohosi paksujen oksien keskellä korkeana ja tuuhealehväisenä.
12Mutta vihaisesti se temmattiin juuriltaan ja viskattiin maahan, ja itätuuli kuivatti sen hedelmät. Sen vahvat oksat taitettiin pois, ja ne kuivettuivat, tuli poltti ne.
13Nyt se on istutettu autiomaahan, kuivaan ja janoiseen maahan.
14Sen valtaoksasta on lähtenyt tuli, joka on kuluttanut puun hedelmät, eikä siinä enää ole vahvaa oksaa hallitsijan valtikaksi.’” Valitusvirsi tämä oli, ja valitusvirsi siitä on tullut.