1Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Päästä minun kansani viettämään juhlaa minun kunniakseni autiomaassa.’”
2Mutta farao vastasi: ”Kuka on Herra, että minun pitäisi totella häntä ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä myöskään päästä Israelia.”
3Mooses ja Aaron sanoivat: ”Heprealaisten Jumala on kohdannut meidät. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän löisi meitä rutolla tai miekalla.”
4Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: ”Miksi te, Mooses ja Aaron, tahdotte päästää kansan vapaaksi työstään? Menkää kantamaan taakkojanne.”
5Farao sanoi vielä: ”Maassa on nykyään paljon väkeä, mutta te haluatte heidän lopettavan työnteon!”
6Sinä päivänä farao antoi käskyn kansan orjapiiskureille ja johtomiehille:
7”Te ette saa enää antaa kansalle olkia tiilien tekemistä varten niin kuin ennen. Menkööt itse keräämään itselleen oljet.
8Teidän on kuitenkin vaadittava heitä tekemään sama tiilimäärä, jonka he ovat ennenkin tehneet, ettekä saa vähentää sitä. He ovat laiskoja, sen tähden he huutavat: ’Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!’
9Tehtäköön miesten työ raskaammaksi, niin että heillä olisi siinä tekemistä eivätkä he välittäisi valhepuheista.”
10Kansan orjapiiskurit ja johtomiehet menivät sanomaan kansalle: ”Näin sanoo farao: ’Minä en anna teille enää olkia.
11Teidän on itse mentävä ja hankittava itsellenne olkia mistä vain löydätte. Työmääräänne ei kuitenkaan vähennetä.’”
12Silloin kansa hajaantui ympäri Egyptin maata keräämään viljan sänkeä olkien sijaan.
13Orjapiiskurit kiirehtivät heitä ja sanoivat: ”Tehkää työnne valmiiksi, kukin urakka päivälleen, niin kuin silloin, kun saitte olkia.”
14Israelilaisten johtomiehiä, joita faraon orjapiiskurit olivat asettaneet, lyötiin, ja heille sanottiin: ”Miksi ette ole eilen ettekä tänään saaneet valmiiksi yhtä suurta tiilimäärää kuin aikaisemmin?”
15Israelilaisten johtomiehet menivät valittamaan faraolle ja sanoivat: ”Minkä tähden teet näin palvelijoillesi?
16Olkia ei meille anneta, mutta kuitenkin palvelijoillesi sanotaan: ’Tehkää työnne.’ Palvelijoitasi piestään, vaikka syy on oman kansasi.”
17Mutta farao vastasi: ”Laiskoja te olette, laiskoja! Siksi te sanotte: ’Menkäämme uhraamaan Herralle.’
18Menkää työhönne siitä! Olkia teille ei anneta, mutta määrätty tiilimäärä teidän on toimitettava.”
19Israelilaisten johtomiehet huomasivat joutuneensa vaikeuksiin, kun heille sanottiin: ”Ette saa mitään vähennystä päivittäiseen tiilimääräänne.”
20Kun he lähtivät faraon luota, he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat odottamassa heitä,
21ja sanoivat näille: ”Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijoittensa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla meidät surmataan.”
22Mooses palasi Herran luo ja sanoi: ”Herra, miksi olet tehnyt pahaa tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut?
23Siitä asti kun minä menin faraon luo puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole vapauttanut kansaasi.”