1Kuningas ja Haaman tulivat kuningatar Esterin luo juomaan viiniä.
2Viiniä juotaessa kuningas sanoi Esterille myös toisena päivänä: ”Mitä pyydät, se sinulle annetaan. Mikä on toiveesi, se täytetään, vaikka toivot puolta valtakuntaa.”
3Kuningatar Ester vastasi: ”Jos olen saanut armon silmiesi edessä, oi kuningas, ja jos kuningas näkee hyväksi, niin annettakoon minun ja kansani pitää henkemme. Se on pyyntöni ja toiveeni.
4Meidät, minut ja kansani, on myyty hävitettäviksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisi myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin siitä vaiti. Sellaisen vaivan takia ei kannattaisi kuningasta häiritä.”
5Silloin kuningas Ahasveros kysyi kuningatar Esteriltä: ”Kuka hän on? Missä on se, joka on rohjennut tehdä sellaista?”
6Ester vastasi: ”Se vastustaja ja vihollinen on tuo paha Haaman.” Silloin Haaman pelästyi kuningasta ja kuningatarta.
7Kuningas nousi vihoissaan kesken viinin juonnin ja meni linnan puutarhaan. Haaman jäi sisälle rukoillakseen kuningatar Esteriä säästämään hänen henkensä, sillä hän näki, että kuninkaalla oli paha mielessä häntä vastaan.
8Kun kuningas tuli puutarhasta takaisin palatsiin, jossa viiniä juotiin, Haaman oli heittäytynyt lepovuoteelle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Silloin kuningas sanoi: ”Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle palatsissa – ja minun läsnäollessani!” Tuskin kuningas oli saanut tämän sanotuksi, kun Haamanin kasvot jo peitettiin.
9Harbona, yksi kuningasta palvelevista hoviherroista, sanoi: ”Onhan Haamanin talon edessä viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Haaman teetti sen Mordokaille, jonka puhe kerran koitui kuninkaan hyväksi.” Kuningas sanoi: ”Ripustakaa Haaman siihen.”
10Haaman ripustettiin hirsipuuhun, jonka hän oli valmistanut Mordokaita varten. Silloin kuninkaan viha asettui.