1Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla.
2Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä istutus,
3aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
4aika on itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika hypellä,
5aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet, aika on syleillä ja aika olla syleilemättä,
6aika on etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata pois,
7aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika on olla vaiti ja aika puhua,
8aika on rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aika rauhalla.
9Mitä hyötyä työntekijälle on vaivannäöstään?
10Minä olen katsellut työtä, jonka Jumala on antanut ihmislapsille heidän rasituksekseen.
11Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua.
12Minä tulin tietämään, ettei ihmisillä ole muuta hyvää kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään.
13Jo sekin on jokaiselle ihmiselle Jumalan lahja, että hän voi syödä, juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.
14Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on sen niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.
15Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut jo ennen. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyt ohi.
16Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siellä oli jumalattomuus. Minä näin vanhurskauden paikan, ja sielläkin oli jumalattomuus.
17Minä sanoin sydämessäni: Jumala tuomitsee vanhurskaan ja jumalattoman, sillä hänen luonaan jokaisella asialla ja jokaisella teolla on aikansa.
18Minä sanoin sydämessäni: Ihmisten tähden se on näin, jotta Jumala koettelisi heitä, ja he näkisivät, että omassa olossaan he ovat kuin eläimiä.
19Ihmisten käy niin kuin eläinten. Sama on molempien kohtalo. Niin kuin nämä kuolevat niin nuokin, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etusijaa eläimiin nähden, sillä kaikki on turhuutta.
20Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tulleet tomusta, ja kaikki palaavat tomuun.
21Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?
22Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin se, että ihminen iloitsee teoistaan. Se on hänen osansa, sillä kuka tuo hänet takaisin, niin että hän näkisi sen, mitä tulee hänen jälkeensä?