1Kun Festus oli astunut maaherran virkaan, hän meni kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.
2Ylipapit ja juutalaisten johtomiehet esittivät hänelle syytöksensä Paavalia vastaan. He kääntyivät Festuksen puoleen
3ja anoivat häneltä sitä suosionosoitusta itselleen, Paavalia vastaan, että hän haettaisi Paavalin Jerusalemiin. He näet suunnittelivat väijytystä tappaakseen hänet matkalla.
4Festus kuitenkin vastasi, että Paavalia pidettäisiin vartioituna Kesareassa ja että hän itsekin aikoi pian lähteä sinne.
5”Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukaani, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä siellä”, hän lisäsi.
6Viivyttyään heidän luonaan ainoastaan kahdeksan tai kymmenen päivää Festus palasi Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istuutui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä.
7Kun Paavali oli saapunut, asettuivat Jerusalemista tulleet juutalaiset hänen ympärilleen ja esittivät useita raskaita syytöksiä. Mutta he eivät pystyneet näyttämään niitä toteen,
8sillä hän torjui ne sanoen: ”Minä en ole missään suhteessa rikkonut juutalaisten lakia, en temppeliä enkä keisaria vastaan.”
9Festus, joka halusi olla mieliksi juutalaisille, vastasi Paavalille: ”Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja antaa asiasi ratkaistavaksi siellä minun edessäni?”
10Paavali sanoi: ”Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut on tuomittava. Juutalaisia kohtaan en ole tehnyt mitään väärin, niin kuin sinäkin hyvin tiedät.
11Jos siis olen tehnyt rikoksen ja jotakin sellaista, mistä tulee kuolemantuomio, en yritä välttää kuolemaa. Mutta jos näiden syytökset ovat perättömiä, kukaan ei voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin.”
12Festus keskusteli neuvostonsa kanssa. Sitten hän vastasi: ”Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen menet.”
13Muutaman päivän kuluttua saapuivat kuningas Agrippa ja Bernike Kesareaan tervehtimään Festusta.
14Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus esitteli Paavalin asian kuninkaalle: ”Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen.
15Käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytöksen häntä vastaan ja vaativat, että hänet tuomittaisiin.
16Minä vastasin heille: ’Roomalaisilla ei ole tapana luovuttaa ketään, ennen kuin syytetty on ollut kasvokkain syyttäjiensä edessä ja on saanut tilaisuuden puolustautua syytöstä vastaan.’
17Kun he olivat kokoontuneet tänne, minä istuin viivyttelemättä seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni.
18Hänen syyttäjänsä asettuivat hänen ympärilleen mutta eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta kuin olin odottanut.
19Sen sijaan heillä oli hänen kanssaan riitaa joistakin oman uskontonsa asioista ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta jonka Paavali väitti elävän.
20Kun olin epätietoinen siitä, miten tällainen kiista oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän lähteä Jerusalemiin ja antaa ratkaista asiansa siellä.
21Mutta kun Paavali vaati päästä majesteetin tutkittavaksi ja pyysi vartiota itselleen siihen saakka, minä käskin vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen.”
22Agrippa sanoi Festukselle: ”Minäkin tahtoisin kuulla sitä miestä.” Festus vastasi: ”Huomenna saat kuulla häntä.”
23Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike saapuivat kaikessa loistossaan. He menivät oikeussaliin päälliköiden ja kaupungin vaikutusvaltaisten miesten kanssa, ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne.
24Festus sanoi: ”Kuningas Agrippa ja kaikki te miehet, jotka olette meidän kanssamme paikalla! Tässä näette miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko on ahdistanut minua sekä Jerusalemissa että täällä ja huutanut, ettei hänen saa antaa elää.
25Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mistä ansaitsisi kuoleman. Mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet keisarin eteen.
26Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole kirjoitettavana hänestä herralleni. Siksi käskin tuoda hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla olisi kuulustelun jälkeen jotakin kirjoitettavaa.
27Minusta tuntuu mielettömältä lähettää vanki ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.”