1”Miehet – veljet ja isät! Kuulkaa, mitä minä nyt puhun teille puolustuksekseni.”
2Kun he kuulivat hänen puhuvan heprean kielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus, ja Paavali jatkoi:
3”Olen juutalainen mies. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa, mutta minut on kasvatettu tässä kaupungissa. Gamalielin jalkojen juuressa minut on opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia, ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niin kuin te kaikki tänään teette.
4Minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sidoin ja heitin vankilaan miehiä ja naisia.
5Sen voi minusta todistaa ylipappi ja koko vanhimpien neuvosto. Heiltä minä myös sain kirjeitä veljille Damaskokseen ja matkustin sinne tuodakseni nekin kristityt, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.
6Mutta kun olin matkalla ja lähestyin Damaskosta, taivaasta leimahti keskipäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilläni.
7Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’
8Minä vastasin: ’Herra, kuka olet?’ Hän sanoi minulle: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’
9Ne, jotka olivat minun mukanani, näkivät kyllä valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.
10Minä sanoin: ’Herra, mitä minun pitää tehdä?’ Herra vastasi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä sinulle sanotaan kaikki, mitä tehtäväksesi on määrätty.’
11Koska en nähnyt mitään sen valon kirkkauden tähden, matkatoverini taluttivat minua, ja niin pääsin Damaskokseen.
12Siellä Ananias, muuan lakiin nähden hurskas mies, josta kaikki sikäläiset juutalaiset todistivat hyvää,
13tuli luokseni, astui eteeni ja sanoi minulle: ’Saul, veljeni, saa näkösi jälleen!’ Samalla hetkellä sain näköni ja näin hänet.
14Ananias jatkoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen.
15Sinusta tulee hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.
16Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’
17Kun olin palannut Jerusalemiin ja olin rukoilemassa temppelissä, jouduin hurmoksiin
18ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Pidä kiirettä! Lähde heti pois Jerusalemista, sillä sinun todistustasi minusta ei oteta täällä vastaan.’
19Minä sanoin: ’Herra, he tietävät itse, että minä kaikkialla synagogissa panin vankilaan ja ruoskitin niitä, jotka uskovat sinuun.
20Ja kun Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, minäkin olin paikalla, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajiensa vaatteita.’
21Mutta hän sanoi minulle: ’Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanoiden luo.’”
22Tähän asti juutalaiset kuuntelivat Paavalia, mutta sitten he alkoivat huutaa kovalla äänellä: ”Pois maan päältä tuollainen! Ei hän saa elää!”
23Kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskelivät hiekkaa ilmaan,
24komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin. Saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, komentaja käski ruoskia ja kuulustella Paavalia.
25Kun sotilaat olivat sitoneet Paavalin ruoskittavaksi, hän sanoi lähellä seisovalle sadanpäällikölle: ”Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?”
26Sen kuultuaan sadanpäällikkö meni komentajan luo ja ilmoitti asian hänelle: ”Mitä aiot tehdä? Tämä mieshän on Rooman kansalainen.”
27Komentaja meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: ”Sano minulle, oletko sinä Rooman kansalainen.” Hän vastasi: ”Olen.”
28Komentaja sanoi: ”Minä olen suurella rahasummalla hankkinut tämän kansalaisoikeuden.” Paavali vastasi: ”Mutta minulla se on ollut syntymästäni saakka.”
29Silloin ne, joiden piti kuulustella häntä, poistuivat heti hänen luotaan. Myös komentaja, saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, pelästyi, kun oli antanut sitoa hänet.
30Koska komentaja tahtoi saada varmaa tietoa siitä, mistä juutalaiset Paavalia syyttivät, hän päästi seuraavana päivänä hänet kahleista ja käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua. Sitten hän vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.