1Daavid kysyi: ”Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin Joonatanin tähden osoittaa ystävällisyyttä?”
2Saulin perheessä oli palvelija nimeltä Siiba, ja hänet kutsuttiin Daavidin luo. Kuningas kysyi häneltä: ”Oletko sinä Siiba?” Tämä vastasi: ”Kyllä palvelijasi on.”
3Kuningas kysyi: ”Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin osoittaa Jumalan laupeutta?” Siiba vastasi kuninkaalle: ”On vielä Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan.”
4Kuningas kysyi häneltä: ”Missä hän on?” Siiba vastasi kuninkaalle: ”Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa.”
5Silloin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin talosta.
6Tultuaan Daavidin luo Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen maahan. Daavid sanoi: ”Mefiboset!” Tämä vastasi: ”Tässä on palvelijasi.”
7Daavid sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä minä haluan osoittaa sinulle ystävällisyyttä isäsi Joonatanin tähden. Minä palautan sinulle isoisäsi Saulin koko maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni.”
8Mefiboset kumartui kunnioitusta osoittaen ja sanoi: ”Mikä palvelijasi on, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?”
9Kuningas kutsui Saulin palvelijan Siiban ja sanoi hänelle: ”Minä annan herrasi pojalle kaiken, mikä on kuulunut Saulille ja koko hänen suvulleen.
10Viljele sinä poikinesi ja palvelijoinesi hänen puolestaan sitä maata ja korjaa sato, että herrasi pojalla olisi leipää syödä. Mefiboset, herrasi poika, saa silti aina aterioida minun pöydässäni.” Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa.
11Siiba sanoi kuninkaalle: ”Palvelijasi tekee kaiken niin kuin herrani, kuningas, palvelijaansa käskee.” Daavid sanoi: ”Mefiboset saa syödä minun pöydässäni niin kuin kuka tahansa kuninkaan pojista.”
12Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Kaikki Siiban talon asukkaat olivat Mefibosetin palvelijoita.
13Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän söi aina kuninkaan pöydässä. Hän ontui kumpaakin jalkaansa.