1Kun Jooab, Serujan poika, ymmärsi, että kuningas sydämessään kaipasi Absalomia,
2hän lähetti noutamaan Tekoasta viisaan naisen ja sanoi tälle: ”Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niin kuin nainen, joka on jo kauan surrut vainajaa.
3Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin ja näin.” Ja Jooab pani sanat naisen suuhun.
4Niin tekoalainen nainen meni kuninkaan puheille. Hän heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen maahan ja sanoi: ”Auta, kuningas!”
5Kuningas kysyi naiselta: ”Mikä sinun on?” Tämä vastasi: ”Voi, minä olen leskivaimo, mieheni on kuollut.
6Palvelijattarellasi oli kaksi poikaa. He joutuivat riitaan kedolla, eikä ollut ketään erottamassa heitä toisistaan. Silloin toinen löi toista ja tappoi hänet.
7Nyt koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan ja sanoo: ’Anna tänne veljensä surmaaja, niin me surmaamme hänet kostoksi hänen tapetun veljensä hengestä ja hävitämme samalla perillisenkin.’ Näin he sammuttaisivat sen kipinän, joka vielä on jäljellä, niin ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.”
8Kuningas sanoi naiselle: ”Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta.”
9Tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: ”Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon syyllisyydestä vapaa.”
10Kuningas sanoi: ”Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle tuollaisia. Sen jälkeen hän ei koske sinuun.”
11Nainen sanoi: ”Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja tuottaisi vielä suurempaa turmiota ja ettei poikaani tuhottaisi.” Kuningas sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää, hiuskarvaakaan ei putoa maahan poikasi päästä.”
12Mutta nainen sanoi: ”Salli palvelijattaresi sanoa vielä sananen herralleni, kuninkaalle.” Daavid vastasi: ”Puhu.”
13Nainen sanoi: ”Miksi sinä aiot tehdä samalla tavoin Jumalan kansaa kohtaan? Noin puhuessaan kuningas tulee ikään kuin syylliseksi, kun ei kutsu takaisin miestä, jonka on karkottanut.
14Me kuolemme ja olemme kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan halua ottaa pois elämää vaan kantaa huolta siitä, ettei karkotettu vain joutuisi eroon hänestä.
15Minä tulin puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, koska kansa sai minut pelkäämään. Palvelijattaresi ajatteli: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.
16Kuningas varmasti kuulee palvelijatartaan ja pelastaa minut sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani Jumalan antamasta perintöosasta.
17Palvelijattaresi ajatteli: rauhoittakoon herrani ja kuninkaani sana tilanteen, sillä herrani, kuningas, on kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Herra, sinun Jumalasi, olkoon kanssasi.”
18Kuningas vastasi naiselle: ”Älä salaa minulta mitään, mitä sinulta kysyn.” Nainen sanoi: ”Herrani, kuningas, puhukoon.”
19Kuningas kysyi: ”Onko Jooab pannut sinut puhumaan kaiken tämän?” Nainen vastasi: ”Niin totta kuin sinä, herrani kuningas, elät: siitä, mitä herrani ja kuninkaani puhuu, ei pääse oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Jooab on todellakin käskenyt minua ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.
20Saadakseen esille asian toisenkin puolen on palvelijasi Jooab tehnyt näin. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu.”
21Silloin kuningas sanoi Jooabille: ”Hyvä on, minä teen niin. Mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom.”
22Jooab heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen maahan ja siunasi kuningasta. Sitten Jooab sanoi: ”Herrani, kuningas, nyt palvelijasi tietää, että olen saanut osakseni suosiosi, kun kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan.”
23Tämän jälkeen Jooab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.
24Mutta kuningas sanoi: ”Menköön hän omaan taloonsa; minun kasvojani hän ei saa nähdä.” Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa eikä saanut nähdä kuninkaan kasvoja.
25Koko Israelissa ei ollut toista niin kaunista ja ylistettyä miestä kuin Absalom. Kiireestä kantapäähän asti hänestä ei löytynyt yhtään virhettä.
26Kun hän leikkautti hiuksensa – ja hän leikkautti ne vuosittain, kun ne alkoivat tuntua hänestä painavilta – ne painoivat punnittaessa kaksisataa sekeliä kuninkaan painomittojen mukaan.
27Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar. Hän oli kaunis nainen.
28Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa mutta ei saanut nähdä kuninkaan kasvoja.
29Sitten Absalom kutsui Jooabin lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta Jooab ei tahtonut tulla hänen luokseen. Hän lähetti sanan vielä toistamiseen, mutta Jooab ei sittenkään halunnut tulla.
30Silloin Absalom sanoi palvelijoilleen: ”Tiedättehän, että Jooabin pelto on minun peltoni vieressä ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Ja Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan.
31Silloin Jooab lähti Absalomin taloon ja kysyi häneltä: ”Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet tuleen minun peltoni?”
32Absalom vastasi Jooabille: ”Minähän lähetin sinulle sanan: ’Tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo kysymään, mitä varten olen tullut kotiin Gesurista.’ Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon nähdä kuninkaan kasvot. Jos minussa on vääryyttä, surmatkoon hän minut.”
33Niin Jooab meni kuninkaan luo ja kertoi hänelle tämän. Silloin kuningas kutsui Absalomin luokseen. Tämä tuli kuninkaan luo ja kumartui kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli Absalomia.