1Saulin kuoleman jälkeen Daavid palasi Siklagiin voitettuaan amalekilaiset. Kun hän oli ollut siellä kaksi päivää,
2tuli kolmantena päivänä eräs mies Saulin leiristä vaatteet reväistyinä ja multaa päänsä päällä. Saavuttuaan Daavidin luo hän heittäytyi kunnioitusta osoittaen maahan.
3Daavid kysyi häneltä: ”Mistä tulet?” Mies vastasi: ”Olen paennut Israelin leiristä.”
4Sitten Daavid kysyi häneltä: ”Millainen tilanne oli? Kerro minulle!” Hän vastasi: ”Väki pakeni taistelusta, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet.”
5Daavid kysyi nuorukaiselta, joka kertoi hänelle tämän: ”Kuinka tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?”
6Nuorukainen vastasi: ”Minä osuin sattumalta Gilboan vuorelle ja näin siellä Saulin nojaamassa keihääseensä. Sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä.
7Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Minä vastasin: ’Tässä olen.’
8Hän kysyi minulta: ’Kuka sinä olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen.’
9Sitten hän sanoi minulle: ’Astu luokseni ja surmaa minut. Minulla on kovat tuskat, mutta olen vielä täysin tajuissani.’
10Minä menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä tiesin, ettei hän sortumisensa jälkeen voisi jäädä henkiin. Sitten otin kruunun hänen päästään ja rannerenkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne herralleni.”
11Silloin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne, samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan.
12He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden sekä Herran kansan ja Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.
13Daavid kysyi viestin tuoneelta nuorukaiselta: ”Mistä sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen amalekilaisen muukalaismiehen poika.”
14Daavid sanoi: ”Kuinka rohkenit ojentaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?”
15Sitten Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: ”Mene ja lyö hänet kuoliaaksi.” Niin palvelija iski miehen kuoliaaksi.
16Daavid sanoi amalekilaiselle: ”Tulkoon veresi sinun pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: ’Minä olen surmannut Herran voidellun.’”
17Sitten Daavid lauloi Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista tämän valitusvirren
18ja käski opettaa Juudan heimolaisille tämän Jousilaulun. Se on kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan:
19”Sinun kaunistuksesi, Israel, ovat surmattuina kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit sortuneet!
20Älkää kertoko siitä Gatissa, älkää kuuluttako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi.
21Te Gilboan vuoret! Älköön teille tulko kastetta, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Siellä on saastutettuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelemattomana.
22Joonatanin jousi ei kaihtanut vihollisten verta, sankarien rasvaa, eikä Saulin miekka palannut tyhjin toimin.
23Saul ja Joonatan, eläessään rakastetut ja lempeät, kuolemassa erottamattomat, olivat nopeampia kuin kotkat, väkevämpiä kuin leijonat.
24Israelin tyttäret! Itkekää Saulia, joka puki teidät purppuraan ja loistoon, joka kiinnitti pukuunne kultakoruja.
25Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet taistelussa! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi!
26Minä suren sinua syvästi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle hyvin rakas, rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.
27Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, ja sota-aseet joutuneet tuhoon!”