1Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: ”Näetkö? Huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas.
2Menkäämme siis Jordanille ja ottakaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne paikka kokoontumista varten.” Hän sanoi: ”Menkää.”
3Eräs heistä kysyi: ”Suostuthan tulemaan palvelijoittesi kanssa?” Elisa vastasi: ”Minä tulen.”
4Elisa lähti heidän kanssaan, ja Jordanille tultuaan he kaatoivat puita.
5Kun eräs heistä kaatoi puuta, kirveenterä irtosi ja putosi veteen. Mies huusi hädissään: ”Voi, herrani, se oli vielä lainattu!”
6Jumalan mies kysyi: ”Mihin se putosi?” Mies näytti hänelle paikan. Silloin Elisa veisti puukappaleen, heitti sen siihen paikkaan ja sai kirveenterän nousemaan pintaan.
7Sitten hän sanoi: ”Ota se ylös.” Mies kurotti kätensä ja otti kirveenterän.
8Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli palvelijoidensa kanssa ja sanoi: ”Minä asetan joukkoni siihen ja siihen paikkaan.”
9Silloin Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: ”Varo, ettet kulje sen paikan kautta, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne väijyksiin.”
10Israelin kuningas lähetti miehiä paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä näin tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.
11Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi. Hän kutsui palvelijansa ja sanoi: ”Ettekö te pysty kertomaan minulle, kuka meidän joukossamme on Israelin kuninkaan puolella?”
12Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: ”Ei kukaan, herrani kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmoittaa Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi.”
13Kuningas sanoi: ”Menkää ja ottakaa selvää, missä hän on, niin minä lähetän miehiä ottamaan hänet kiinni.” Kuninkaalle kerrottiin: ”Hän on Dootanissa.”
14Silloin Aramin kuningas lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. Joukot tulivat sinne yöllä ja saartoivat kaupungin.
15Kun Jumalan miehen palvelija nousi varhain aamulla ja meni ulos, hän näki, että sotajoukko hevosineen ja sotavaunuineen piiritti kaupunkia. Palvelija sanoi Elisalle: ”Voi, herrani, mitä me nyt teemme!”
16Elisa vastasi: ”Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.”
17Elisa rukoili ja sanoi: ” Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.” Silloin Herra avasi palvelijan silmät, ja tämä näki, että vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja joka puolella Elisan ympärillä.
18Kun vihollisia sitten tuli Elisaa kohti, hän rukoili Herraa ja sanoi: ”Sokaise tämä väkijoukko.” Niin Herra sokaisi heidät Elisan sanan mukaan.
19Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Ja hän vei heidät Samariaan.
20Heidän tultuaan Samariaan Elisa sanoi: ” Herra, avaa heidän silmänsä, että he näkisivät.” Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät olevansa keskellä Samariaa.
21Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: ”Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?”
22Elisa vastasi: ”Älä surmaa. Surmaisitko sinä ne, jotka olet ottanut vangiksi miekkasi ja jousesi avulla? Pane heidän eteensä leipää ja vettä. Syökööt ja juokoot ja menkööt sitten herransa luo.”
23Silloin kuningas valmisti heille suuret pidot. Kun he olivat syöneet ja juoneet, hän päästi heidät menemään, ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia rosvojoukkoja enää tullut Israelin maahan.
24Sen jälkeen tapahtui, että Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa ja alkoi piirittää Samariaa.
25Heidän ahdistaessaan Samariaa kaupungissa syntyi suuri nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä hopeasekeliä ja neljännes kab-mittaa kyyhkysensontaa viisi hopeasekeliä.
26Kun Israelin kuningas siihen aikaan erään kerran käveli muurin päällä, muuan nainen huusi hänelle: ”Auta, herrani, kuningas.”
27Kuningas vastasi: ”Jollei Herra sinua auta, niin mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?”
28Kuningas kysyi vielä: ”Mikä sinun on?” Nainen vastasi: ”Tuo nainen sanoi minulle: ’Anna tänne poikasi, niin syömme hänet tänään. Huomenna syömme minun poikani.’
29Me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Toisena päivänä minä sanoin hänelle: ’Anna tänne poikasi, niin syömme hänet.’ Mutta hän oli piilottanut poikansa.”
30Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa. Koska hän silloin oli kävelemässä muurin päällä, kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla säkki paljaalla iholla.
31Kuningas sanoi: ”Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos Elisan, Saafatin pojan, pää on vielä paikoillaan tämän päivän jälkeen.”
32Elisa istui talossaan, ja vanhimmat olivat hänen luonaan. Kuningas lähetti miehen edellään, mutta ennen kuin sanansaattaja tuli Elisan luo, Elisa sanoi vanhimmille: ”Näettekö, kuinka se murhamiehen poika on lähettänyt miehen hakkaamaan minulta pään poikki? Kun hän tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidättelette häntä ovella. Eivätkö jo hänen herransakin askeleet kuulu hänen jäljessään?”
33Elisan vielä puhuessa heidän kanssaan kuninkaan lähetti tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Tämä vitsaus tulee Herralta! Miksi panisin enää mitään toivoa Herraan?”