1Kerran, kun Daavid oli kotonaan, hän sanoi profeetta Naatanille: ”Katso, minä asun setripuisessa palatsissa, mutta Herran liitonarkku on telttakankaan alla.”
2Naatan sanoi Daavidille: ”Tee kaikki, mitä sydämelläsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi.”
3Mutta sinä yönä Naatanille tuli tämä Jumalan sana:
4”Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: ’Näin sanoo Herra: Et sinä ole se, joka rakentaa minulle huoneen asuakseni siinä.
5Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä alkaen, jolloin lähdin johdattamaan Israelia, aina tähän päivään saakka, vaan olen siirtynyt teltasta telttaan ja asumuksesta toiseen.
6Olenko minä missään niistä paikoista, joissa olen vaeltanut Israelin kanssa, sanallakaan sanonut yhdellekään Israelin tuomareista, jotka olin asettanut kaitsemaan kansaani: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?’
7Sano siis nyt palvelijalleni Daavidille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut kansani Israelin hallitsijaksi laitumelta, lampaiden jäljestä.
8Minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä olet vaeltanut, ja olen hävittänyt edeltäsi kaikki vihollisesi. Minä teen sinun nimesi suureksi, maan mahtavimpien nimien vertaiseksi.
9Minä olen määrännyt paikan kansalleni Israelille ja istuttanut sen siihen. Se on asettunut paikoilleen eikä ole enää levoton, eivätkä vääryyden tekijät enää tuhoa sitä niin kuin ennen,
10siitä lähtien kun asetin tuomareita kansalleni Israelille. Minä alistan valtaasi kaikki sinun vihollisesi ja ilmoitan sinulle, että Herra rakentaa sinulle kuningashuoneen.
11Kun päiväsi ovat täyttyneet ja menet isiesi luo, minä nostan seuraajaksesi sinun siemenesi, yhden jälkeläistesi joukosta, ja vahvistan hänen kuninkuutensa.
12Hän rakentaa minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.
13Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani. Minä en ota häneltä pois armoani, niin kuin otin häneltä, joka oli ennen sinua.
14Minä pidän hänen asemansa ikuisesti lujana huoneessani ja valtakunnassani, ja hänen valtaistuimensa kestää ikuisesti.’”
15Juuri näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille.
16Silloin kuningas Daavid meni, asettui Herran eteen ja sanoi: ”Oi Herra, Jumala! Mikä olen minä, tai mikä on minun sukuni, kun olet saattanut minut tähän asemaan?
17Mutta tämäkin on ollut vähäistä sinun silmissäsi, Jumala, ja niin sinä olet puhunut palvelijasi suvun kaukaisesta tulevaisuudesta, ja sinä, oi Herra, Jumala, olet nähnyt minut miehenä, joka on asetettu korkealle.
18Mitä voisi Daavid vielä sanoa sinulle siitä kunniasta, jota olet osoittanut palvelijallesi! Sinähän tunnet palvelijasi.
19Herra, palvelijasi tähden ja oman tahtosi mukaan sinä olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja ilmoittanut kaikki nämä suuret asiat.
20Herra, kaiken sen mukaan, mitä olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin sinä.
21Mikä muu kansa maan päällä on sinun kansasi Israelin kaltainen, jota Jumala itse on lähtenyt lunastamaan omaksi kansakseen. Ja sinä teit itsellesi suuren ja pelottavan nimen karkottamalla muut kansat kansasi edeltä, jonka lunastit Egyptistä.
22Sinä olet tehnyt kansasi Israelin ikuisiksi ajoiksi omaksi kansaksesi, ja sinä, Herra, tulit tämän kansan Jumalaksi.
23Herra, olkoon nyt ikuisesti luja se sana, jonka olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan. Tee, niin kuin olet puhunut.
24Olkoon sinun nimesi ikuisesti vahva ja suuri, niin että voidaan sanoa: ’ Herra Sebaot, Israelin Jumala, on Jumala Israelissa’, ja pysyköön palvelijasi Daavidin suku ikuisesti sinun edessäsi.
25Sinä, minun Jumalani, olet ilmoittanut palvelijallesi rakentavasi hänelle kuningashuoneen. Siksi palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla edessäsi.
26Ja nyt, Herra, sinä, joka olet tosi Jumala, sinä, joka olet ilmoittanut palvelijallesi kaiken tämän hyvän,
27ole suosiollinen ja siunaa palvelijasi sukua, että se saisi ikuisesti olla sinun edessäsi, sillä se, mitä sinä, Herra, siunaat, on oleva ikuisesti siunattu.”