1Daavid rakensi itselleen taloja Daavidin kaupunkiin ja valmisti paikan Jumalan liitonarkulle ja pystytti sitä varten telttamajan.
2Sitten Daavid sanoi: ”Jumalan liitonarkkua eivät saa kantaa muut kuin leeviläiset, sillä heidät Herra on valinnut kantamaan Herran liitonarkkua ja palvelemaan häntä ikuisesti.”
3Daavid kutsui koko Israelin koolle Jerusalemiin tuomaan Herran liitonarkkua paikkaan, jonka hän oli sitä varten valmistanut.
4Daavid kutsui koolle myös Aaronin jälkeläiset ja leeviläiset:
5Kehatin jälkeläisistä suvun päämies Uurielin ja hänen veljensä, satakaksikymmentä miestä,
6Merarin jälkeläisistä päämies Asajan ja hänen veljensä, kaksisataakaksikymmentä miestä,
7Geersomin jälkeläisistä päämies Jooelin ja hänen veljensä, satakolmekymmentä miestä,
8Elisafanin jälkeläisistä päämies Semajan ja hänen veljensä, kaksisataa miestä,
9Hebronin jälkeläisistä päämies Elielin ja hänen veljensä, kahdeksankymmentä miestä,
10ja Ussielin jälkeläisistä päämies Amminadabin ja hänen veljensä, satakaksitoista miestä.
11Sitten Daavid kutsui papeista Saadokin ja Ebjatarin sekä leeviläisistä Uurielin, Asajan, Jooelin, Semajan, Elielin ja Amminadabin
12ja sanoi heille: ”Te olette leeviläisten perhekuntien päämiehet. Pyhittäytykää, te ja teidän veljenne, ja tuokaa Herran, Israelin Jumalan, liitonarkku siihen paikkaan, jonka minä olen sitä varten valmistanut.
13Koska te ette ensimmäisellä kerralla olleet mukana, niin Herra, meidän Jumalamme, mursi meidät, sillä me emme etsineet häntä oikealla tavalla.”
14Silloin papit ja leeviläiset pyhittäytyivät tuomaan Herran, Israelin Jumalan, liitonarkkua.
15Leeviläiset kantoivat Jumalan liitonarkkua kantotankojen varassa olkapäillään, niin kuin Mooses oli Herran sanan mukaan käskenyt.
16Daavid käski leeviläisten päämiesten valita veljiensä keskuudesta laulajia korottamaan äänensä riemullisesti harppujen, lyyrojen ja symbaalien säestyksellä.
17Silloin leeviläiset asettivat tähän tehtävään veljiensä keskuudesta Heemanin, Jooelin pojan, Aasafin, Berekjan pojan, ja Merarin jälkeläisistä Eetanin, Kuusajan pojan.
18Heidän kanssaan arvossa seuraavina olivat heidän veljensä Sakarja, Ben, Jaasiel, Semiramot, Jehiel, Unni, Eliab, Benaja, Maaseja, Mattitja, Elifelehu, Mikneja, Oobed-Edom ja Jeiel, jotka olivat portinvartijoita.
19Laulajista Heemanin, Aasafin ja Eetanin tuli soittaa pronssisymbaaleja.
20Sakarjan, Asielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Maasejan ja Benajan tuli harppujen säestyksellä laulaa korkeassa äänialassa.
21Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin, Jeielin ja Asasjan tuli lyyrojen säestyksellä johtaa laulua matalassa äänialassa.
22Kenanja, leeviläisten johtaja kantamistehtävässä, valvoi pyhien esineiden kantamista, sillä hänellä oli siihen taitoa.
23Berekja ja Elkana olivat liitonarkun vartijoina.
24Papit, Sebanja, Joosafat, Netanel, Amasai, Sakarja, Benaja ja Elieser, puhalsivat pasuunoihin Jumalan liitonarkun edellä. Myös Oobed-Edom ja Jehia olivat arkun vartijoina.
25Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäälliköt lähtivät liikkeelle ja toivat riemuiten Herran liitonarkun Oobed-Edomin talosta.
26Kun leeviläiset Jumalan avulla kantoivat Herran liitonarkkua, uhrattiin seitsemän sonnimullikkaa ja seitsemän pässiä.
27Daavid oli pukeutunut hienosta pellavakankaasta tehtyyn viittaan. Samoin olivat pukeutuneet kaikki leeviläiset, jotka kantoivat liitonarkkua, ja laulajat sekä Kenanja, joka johti kantamista. Daavidilla oli yllään myös pellavainen kasukka.
28Näin koko Israel toi Herran liitonarkun ylös Jerusalemiin. Sofar-torviin puhallettiin, ja riemuhuudot raikuivat pasuunoiden, symbaalien, harppujen ja lyyrojen soidessa.
29Kun Herran liitonarkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Miikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan hän halveksi tätä sydämessään.