1Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. (H57:2) Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.
2Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
3Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
4Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
5Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
6Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!
7Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.
8Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
9Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.
10Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.
11Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.